Anni + Jarkko

Viime vuonna miulla oli ilo olla mukana ikuistamassa Annin ja Jarkon hääpäivää Punkaharjun kauniissa ympäristössä.

Edit-kansikilpailu 2016

Minun kuvaama Yrittäjä-lehden 5/16 kansikuva on valittu Vuoden 2016 aikakauslehden kansikuva -kilpailuun.

Käykääs siis äänestämässä minua klikkaamalla alla olevasta kuvasta. Äänestäjien kesken arvotaan 500€ lahjamatkakortti, kyllä kannattaa!

Inhimillisiä uutisia

Lokakuussa pääsin kuvittamaan Inhimillisiä Uutisia sivuston juttua, jonka päätoimittajana toimi Saimi Hoyer. Tämä juttu on siis kopioitu kyseiseltä sivustolta ja maustettu minun ottamilla kuvilla.

Inhimillisten Uutisten lokakuun päätoimittaja Saimi Hoyer on hakenut kaikissa elämän käänteissä voimaa luonnosta. Hänellä on omakohtaisia kokemuksia siitä, että metsä todella parantaa. #Luonnonvoima on aito voima.

”Älä pelkää pimeää metsää, se on sinun turvapaikkasi.”

”Pysähdy kaikessa kiireessäsi luonnon pienten ihmeiden äärelle.”

Tähän tapaan äitini ja isäni puhuivat minulle lapsena. Nämä opetukset ovat lapsuuskotini kallisarvoisin perintö minulle. Luontosuhteeni rakentui lapsuudessani ja olen siitä vanhemmilleni erityisen kiitollinen.

Eläessäni teini-ikääni ikätovereitani oli vaikeata saada luontoon. Itse vietin kesälomani Punkaharjulla mökillämme luontoa tutkien, sienestäen ja kalastaen. Kun kouluaikanani Helsingin Laajasalossa tuntui siltä, että kukaan ei ymmärrä ajatuksiani tai että minulla ei ole yhtään ystävää, tiesin aina minne mennä. Juoksin kerrostaloasuntomme takapihan kallioille, menin metsään. Metsä kuunteli, hyväksyi ajatukseni, laittoi murheeni oikeaan perspektiiviin ja oli läsnä. Palatessani ihmisten pariin tiesin, että kelpaan sellaisena kuin olen ja että minulla on elinikäinen ystävä, johon voin aina luottaa.

Tultuani aikuisikään asuin lähes kymmenen vuotta ulkomailla – Ranskassa, Italiassa, Englannissa, Japanissa ja Yhdysvalloissa. Kaipasin äärettömänä edessäni jatkuvaan metsään ja järvelle, jonka vesi on niin puhdasta, että sitä voi souturetkellä hörpätä. Ikävöin vuodenaikojen mukaan vaihtuvaa maisemaa, kurjen huutoa kuulaana syysaamuna ja jokamiehenoikeuksia, jotka ovat suomalaisten ainutlaatuinen onni. Vaikeina hetkinä yritin lievittää luontoikävääni suurkaupungeissa. Pariisissa käyskentelin Boulognen puistossa, suljin silmäni ja silloin tällöin olin kuulevinani linnun laulavan. New Yorkissa vuokrasin soutuveneen ja kauhoin airoilla stressiä pakoon, mutta ei se tuntunut missään.

Kun koti on ahdettu matkalaukkuun, alkaa kaivata oikeaa kotia, ei asuntoa, vaan paikkaa, jossa tuntee olevansa kotona. Minulle tuo paikka on Suomen luonto.

 

LÄÄKETOKKURA TALTTUI METSÄSSÄ

Muutettuani perheeni kanssa takaisin Suomeen keväällä 2007, aloimme rakentaa vapaa-ajanasuntoa lapsuuskesieni paratiisiin Punkaharjulle, metsän keskelle, järven rannalle. Taloon tehtiin lattiasta kattoon ulottuvat ikkunat. Ystäväni kummastelivat, sillä tiesivät rakkaudestani kuvataidetta kohtaan. Eikö seinille tulisi ainokaistakaan taulua? Ei, sillä joka ikinen päivä ikkunoista avautuva maisema tarjoaa meille erilaisen taulun, se myös tekee talosta kodin.

Kuusi vuotta sitten sairastuin vakavasti ja jouduin viettämään sairaalan eristyshuoneessa pitkiä ajanjaksoja. Kun viimein lääkehumalassa kävelin ulos sairaalasta, tahdoin metsään. Istuin kannonpäähän tihkusateessa ja hengitin. Hetken kuluttua sain sateen tuoksun nenääni: olin hengissä ja kotona.

Hyvin pian tämän jälkeen päätimme perheeni kanssa muuttaa Punkaharjulle. Ihmiset, jotka eivät tunteneet minua hyvin, kummastelivat. ”Miksi pariisilaiselämä vaihtui Punkaharjun metsän hiljaisuuteen? Kohta sieltä tultaisiin maitojunalla sivistyksen pariin.” Eipä tultu. Jos muutokseen ja muuttoon on mahdollisuus, niin eikö ihmisen pitäisi asua siellä, missä on koti?

Kun nykyään rakkaassa vapaaehtoistyössäni Metsähallituksen Luontopalveluiden kansallispuistokummina houkuttelen suomalaisia luontoon, ovat lapset ja nuoret nousseet tärkeimmäksi kohderyhmäkseni. Terve luontosuhde rakennetaan elämän alkutaipaleella ja nuorten pahoinvointia voidaan ehkäistä ja lievittää ohjaamalla heidät metsään, järvelle, merelle.

On hyvä muistaa, että luonnossa kukaan ei ole syrjäytynyt.

- Saimi Hoyer

2014

Hoi! Näin se on vuosi taas hurahtanut, ja mieletön vuosi tää olikin. Hienoja keikkoja on piisannut ja tahdonkin kiittää kaikkia teitä ketkä ootte ollut osallisena näissä kuvaushommissa ja myös kaikkia sivuilla vierailleita. Kiitos, kumarrus ja hyvää uutta vuotta. Ens vuonna lisää ja enemmän!

Tästä muutamia satunnaisia otoksia kuluneelta vuodelta.

Jasilyn

Kesäkuun lopulla käytiin alternative malli Jasilynin kanssa kuvailemassa muutamat potretit. :) 

Perjantai 13.

Perjantaina vietettiin pitkä ja nauruntäyteinen yötön yö Mintun, Jutan ja Katjan kanssa. Oltiin jo pidemmän aikaa mietitty tällaista rentoa kesäyön kuvaussessiota. Saunomisen ja hauskanpidon jälkeen suunnattiin aamukolmelta Viraskorven peltojen äärelle kuvailemaan.

Nousevan auringon valo ja kauniit tytöt luonnossa, tällaiset hetket muistuttavat yhdestä asiasta.

Rakastan valokuvaamista.

Lucy Diewalker

Viime viikonloppuna käytiin jyväskyläläisen alternative mallin, Lucy Diewalkerin kanssa heilumassa Lappeenrannan Linnoituksella. Me ollaan vanhoja koulukavereita ja oli siistiä tavata kymmenen vuoden jälkeen näin kuvaussession merkeissä. :)

Lucy kisailee paraikaa Underground Model 2014 -kilpailussa ja häntä pääsee äänestämään tykkäämällä tästä kuvasta, ei muutaku tykkäilemään!

Saimi Hoyer

Viime viikolla tieni vei Aamulehden toimesta Punkaharjulle, jossa miulla oli ilo kuvata Saimi Hoyeria, lehtijuttuun joka liittyy muun muassa hänen vasta julkaistuun Sieniä ja Ihmisiä -kirjaan.

Saimi on aivan mahtava persoona ja häntä oli mielettömän hauska kuvata tuolla Punkaharjun kauniissa luonnonmaisemassa. :)

Monna

Viime lauantaina käytiin Monnan ja hänen koirien kanssa kävelyllä Mellonlahdella. Monna on ongelmakoirakouluttaja Helsingistä ja tarvitsi uusia kuvia tuleville sivuilleen. :)

Kaksitoista

Iski hirmuinen halu kääntää kuvia mustavalkoiseksi, jonka seurauksena tuli mieleen julkaista yksi kuva jokaiselta kuukaudelta. Tässä siis kaksitoista pientä ja suurta hetkeä vuodelta 2013.

Tammikuu / Kiskot

Helmikuu / Ensikosketus

Maaliskuu / Talviturkki

Huhtikuu / Kuoriutuminen

Toukokuu / Pihatyöt

Kesäkuu / Pujottelu

Heinäkuu / Kaunissaaren Ranta

Elokuu / Raparperien Alla

Syyskuu / Jäähyväiset

Lokakuu / Jäätynyt Virta

Marraskuu / Myskiankka

Joulukuu / Lenni

Raisa

Keskiviikkoaamuna lähdettiin Imatran hyytävään talvimiljööseen ottamaan vähän muotokuvia. Raisa veteli t-paidassa ja legginseissä 12 asteen pakkasessa, samalla kun mie hikoilin villatakkini lämmössä. Mielettömän kaunis sää, valo ja tietysti malli. :)

Usvaa ja valopilareita

Uudet sivut on nyt julkaistu, ja tässäpä on tämmöne blogikin! Ja postaus!

Tiistaiaamuna lähdettiin Eemin kanssa kattelemaan sorsia usvaiselle Vuoksenrannalle, siitä matka jatkui Saimaan jäiselle rannalle ja lopuksi kiivettiin vielä Mellonmäelle ihastelemaan auringonlaskua, tai kuten Eemi sanoi, vuorelle koskettamaan pilviä. Oli ihan vitin hyvännäköinen päivä usvine ja auringonpaisteineen. Loppuillan kruunasi vielä valopilareiden tarjoama show, mie olin tietysti kameran kanssa ihan mielissäni. Kaukopään tehtaallakin tuli käytyä kun noita pilareita metsästin.

Matti Suur-Hamari

Loppuvuodesta kävi kameran edessä astetta kovempi kaveri, para-sbx-laskija Matti Suur-Hamari. 

27-vuotias Imatralta lähtöisin oleva Matti vammautui vuonna 2009 kolaroidessaan moottoripyörällä auton kanssa menettäen vasemman jalkansa polven alapuolelta. Entuudestaan lumilautailua harrastaneena hän on nyt ponkaissut takaisin laudalle, suurella menestyksellä. Matti sijoittui kolmanneksi ensimäisessä paracrossin maailmancupin kisassaan Hollannissa. Tavoitteenaan on päästä edustamaan Suomea Sotsin paralympialaisissa.

Tässä on mies joka tekee yhdellä jalalla sen mihin moni ei pystyisi edes kahdella. Matin matkaa kohti hänen unelmaa pystyy jeesaamaan kiririnki.fi sivustolla. 

Alla muutama otos kuvauksista. Olemattoman talven johdosta ulkokuvaa tulee syssymmällä.